Tapasin suuren päällikön, tapasin valtion. Tapaamisesta sovittiin etukäteen valtion tapaan: sinä tulet tänne ja kerrot, mitä ajattelet opinahjosi tulevaisuudesta. Olisin tietysti voinut olla menemättä, olisin voinut antaa opinahjon nojautua yhä syvemmälle saveen ja liejuun, mutta en tehnyt niin. Vastasin kutsuun ja lähdin pääkaupunkiin, jossa suuri päällikkö odotti. Tai hänen edustajansa.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Suuri päällikkö osoittautui säyseäksi. Hänen edustajansa eivät puhuneet sanallakaan siitä, mitä varten minut paikalle kuultavaksi kutsuttiin. Tilaisuus ei antanut minulle mitään eikä tuskin päälliköllekään. Me turisemme puolisentoista tuntia ja varmasti molemmilla puolin pöytää ihmeteltiin hiljaksiin sitä, miksi istumme siinä missä istumme. Me höpisimme.

Minua ja höpinääni oli tukemassa pienoinen delegaatio, kolme henkilöä. Jos johtaja ja hänen edustajansa olivat kilttejä ja johtajuuden kätkeviä, yksi delegaationi jäsen ei ollut. Minua vastapäätä istui byrokraatiksi ja bullshitbingonkin taitajaksi paljastunut ihminen, joka pyrki sanankäänteillään tukemaan minua, mutta asemansa avulla myös korottamaan itseään: minua yritettiin ohjailla. Tuli sellainen olo, että tulevaisuudesta tulee synkkä, vaikka aurinko yhtäkkiä paistaa alkaisikin. Ehkä paisteesta tulee liian kirkas. Ja paskat siitä mitään kirkkautta tule.

Jos homma kaatuu ohjailuksi, jos minusta tulee väliportaan johtajan käsikassara, kumileimasin, kärpäslätkä, lähden pois ja sanon, että hoitakaa sitten homma itse, jos ideanne ovat niin voittamattomia. Mihin helvettiin te minua tarvitsette, kun edellisenkään alajohtajan touhuista ette ole piitanneet, ja hänen takiaan me kuitenkin tässä istumme ja höpötämme. Niin minä sanon. Ja suuren suurelle rakenteisiin nojaavalle päällikölle sanon, että ilman rakennetta te ette ole mitään muuta kuin sana: te ette ole te vaan sinä, ja se on aika vähän, se on yhtä vähän kuin minä.

Tilaisuuden päätteeksi luovutimme vieraskylttimme ja astuimme ulos juhlalliseksi siivotusta porraskäytävästä. Delegaationi häipyi taksinsa sisuksiin. Taksi kaasutteli kauas pois. Emme käyneet kahvilla, emme syömässä. Me emme kommunikoineet keskenämme muuten kuin valtiollisen päällikön edustajien välityksellä. Tämäpä lupaavaa, ajattelin. Tämä on todella lupaavaa. Kätkeytykäämme kaikki meidän kuristamiseksemme pystytettyjen rakenteiden taakse. Kätkeytykäämme itseemme ja sanokaamme muista välittämättä, että minä olen minä ja vielä niitä honkia humisee. Minä ainakin teen niin. Tai minun edustajani.