Reksi ei ole vielä tullut, mutta hän on tulossa. Tämä blogi on reksille lanattu kenttä, johon hän voi piirtää haluamiaan jälkiä, kovertaa haluamaansa pintaan kiikkeriä kuvioita. Reksi on meille jokaiselle tuttu henkilö. Olipa hänen henkilöllisyytensä tiedossa eli ei, hän on vaikuttanut meidän toimintaamme ja meidän puheisiimme - joka sekin tietysti on toimintaa. Puhun ja ja teen ja samassa mietin, miten tehdä puhumalla. Reksi tietää, että sana on teko, sana on akti, ja juuri siksi hän on tässä reksi eikä rehtori. 

Samasta asiasta on kyse, mutta yhden suomen kielen lakikirjan, Suomen kielen perussanakirjan mukaan reksi määrittyy juuri rehtorin, hänenä olemisen, rehtoriuden kautta. "Reksi" on koululaisslangin mukaan rehtori... No, juuri niin, niinhän se on. "Rehtori" taas on "oppilaitoksen hallinnollinen johtaja". Jippii, pääsen johtamaan hallinnollisesti. Mikään tuskin voisi olla mukavampaa. Paska paikka, mutta saanpahan päättää asioista. Oi, oispa mulla valtaa - ja nyt on! Ai, kuinka kiehtovaa. Melkein kastelen alleni. Uh huh.

Rehtoria haluan karata, sillä olenhan - tai tulenhan olemaan - reksi enkä hän, rehtori. En ole yksinvaltias toteemi vaan monihaarainen oksa, moniääninen dialogi, ihminen, joka ei maadu yli kolmeksikymmeneksi vuodeksi johonkin pellon kulmaan haistelemaan jokasyksyistä solumyrkkylannoitetta. Kai siinä pää pehmenee, kuten todistettavasti on tapahtunutkin. Tietenkin dialogini yritetään sammuttaa, mutta siinäpä yrittävät. Tällekin kentälle he saavat tulla, jos tohtivat, jos uskaltavat, jos löytävät. Mailmaan on muutama ihminen hukkunut, jopa muutama rehtori, ja niin käy joskus reksillekin. Ehkä.

Olen täällä. Tottukaa. Uikaamme kilpaa. Yritän sitä joskus myös itse. Harvoin.