Paskakasan koko suurenee koko ajan. Huippu karkaa yhä korkeammalle. Hetken jo luulin olevani perillä, mutta hei, en nyt sentään. Paskan määrä ei ole vakio: maailma - ainakin maailma täältä katsottuna - hukkuu jätteisiin. Turhan usein nuo jätteet ovat lähimmäisten tuotoksia. Lähimmäinen… kerrassaan hieno ja ylevä sana.

Täällä lähimmäisen kuvittelisi ajattelevan hyvää sinusta, minusta ja muista, mutta mitä vielä. Lähimmäisen lähin ajatus on oman navan suojassa piilevä nöyhtä, jonka kaivamisessa on loputon sarka. Miksi ihmeessä ajattelisin muita, kun omassa navassa on hommaa maailman tappiin saakka?

Lähimmäinen rakentaa paskakasan ja heittää sinut kasaan. Yritä siinä sitten elää ja olla kuin et olisikaan. Kun nostat äänesi ja moitit lähimmäistäsi, hän reknetaa pikaisesti puolustelevista vastalauseistaan muurin kuin Israel. Muurin yli ei pääse kukaan.

No one help us, no one, not even god.